perjantai 28. elokuuta 2015

And so it begins

Paluu rikospaikalle! Eka Bredan viikko alkaa jo kääntyä loppupuolelle ja vihdoin aika-wifi-suhde saatiin sille tolalle, että pystyn nakuttelemaan kuulumisia tänne blogin puolelle.

Maanantaina tosiaan heitettiin rojut Volvon persuksiin ja polkastiin lentokentälle. Mielenkiintoinen havainto oli se, että vaikka onnistuin välttelemään sakkojen ottamista valvontakameroista, niin noin 200 metriä ennen terminaalia oli ikävä poliisiratsia. Ajelin jotain vajaata seittämääkymppiä viidenkympin alueella, mutta onneks joku muu lurjus oli jo sakotettavana, niin pääsin kuin koira veräjästä. HAH!

Lentäminen oli jälleen yhtä nautinnollista kuin aina ennenkin, varsinkin kun Kööpenhaminan 100km pitkä lentokenttä piti juosta päästä päähän vain todetakseen, että jatkolento myöhästyy. No mutta perille päästiin lopulta ja vuokranantajan kyydillä Bredan juna-asemalta kämpille.

Kämppähän on mitä mainiointa luksusta: vastarempattu, kalustettu ja loistavalla sijainnilla varustettu. Naapuritkin on aivan loistavia: seinänaapuri antaa käyttää wifiä kaljapalkalla. Yks päivä tuli törmättyä alakerran naapuriinkin hieman epätavallisissa olosuhteissa. Ovipuhelin nimittäin soi yks päivä ja kamerasta tuijotteli postimiehen karvainen pärstä. Päästin Paten ineen ja ihmettelin että helvettiäkö se mulle pakettia toimittaa kun en ollu tilannu mitään. Noh, paketti tulikin alakerran naapurille, mutta koska Nederland, niin on aivan normaalia luovuttaa paketti naapurille, mistä sen voi sitten noutaa paremmalla ajalla jos vastaanottaja ei ole kotona. Illalla alakerran setä sitten tulikin hakemaan pakettia ja juttelemaan mukavia. Kyllä on mukava huomata, että täällä vielä luotetaan ihmisiin!

Alankomaalaiset (huom! ei hollantilaiset) on muutenkin aivan uskomattoman ystävällistä porukkaa aina puhelinkauppiaista naapureihin ja tuttuihin. Kaikilla tuntuu aina olevan hyvä päivä ja muutenkin juttua riittää. Ollaan onneks keretty jo tutustua pariin salibandyihmiseen, Astridiin, jolle toin pelikengät Suomesta, ja koutsi-Victoriin, jonka luona käytiin syömässä tiistai-iltana. Tässä itse asiassa oottelenkin Victoria ja kyytiä Saksan säbäturnaukseen. Saas nähä miten äijän käy.

Alkuviikko meni enimmäkseen asioita, kuten puhelimia ja polkupyöriä, järjestellessä, mutta eilen oli ensimmäiset kouluun liittyvät aktiviteetit, kun NHTV järjesti kansainvälisille opiskelijoille tervetulopäivän koululla. Kolmestasadasta tänä vuonna aloittavasta kv-opiskelijasta noin kolmasosa on saksalaisia, mutta suomalaisiakin on yllättävän paljon: 23 kappaletta! Illalla opiskelijajärjestö Compassin järjestämällä Pub Crawlilla tuntu siltä, että vastaan tulee pelkkiä suomalaisia! No ei ehkä ihan, mutta melkein...Eilinen oli kyllä heittämällä parhaita baari-iltoja ikinä! Uskomatonta, miten täällä voi mennä juttelemaan ventovieraille ja huomata, että se on ihan ok ja että ihmiset on tosi avoimia. Erittäin epäsuomalaista, mutta sopii mulle enemmän kuin hyvin. Eilisen saldona pikku rapulan lisäksi monta uutta kaveria sekä ainakin yks keikka naapurikaupunki Tilburgin lätkäjoukkuetta katsomaan.

Ainiin, me ei muuten Miisan kanssa asuta Hollannissa, kuten moni varmaan kuvittelee. Alla oleva video kertoo hyvin Hollannin ja Alankomaiden eron, joten tsekatkaa ja sivistykää!


maanantai 17. elokuuta 2015

Lomahommia

Kas niin! Molemmat päästiin viime perjantaina ansaitulle viikon kesälomalle ennen kun lähetään lipettiin syyssateita karkuun. Erittäinkin kirjaimellisesti lämpimät muistot jää, kun kesä alko just sopivasti tälleen elokuussa.

Työt saatiin tosissaan pakettiin ja hyvin meni molemmilla: Miisa saattaa päästä vaihdon jälkeen Iittalalle ihan oikeisiinkin töihin ja mäkin sain hommat tehtyä siihen malliin että kehtas lähtee hyvällä omallatunnolla lomille. Millon lie koittaakaan seuraavat palkkahommat allekirjottaneelle, en tiedä... Ens kesänä ois meininki painaa työharkkaa ja ehkä vähän viinijuhlia jos vaan ehtii ja millään kerkiää.

Väittäävät että matkailu avartaa. Näin se asia on itekin nähtävä, mutta kotimaanmatkailu jää yleensä vähän paitsi näistä reissuhehkutuksista. Eihän se nyt oo coolia tai instasexyä käydä jossain väsyneillä tuntureilla itikoitten syötävänä. Mutta mepä vietettiin kuulkaas oikeinkin mukava miniloma Hauholla, joka on siis Varpaisjärven kokoluokkaa oleva paikkakunta tuolla Kanta-Hämeessä. Siellä oli ihmislapsen hyvä olla muutamastakin eri syystä:

A) Alvettulan kylis oli mesta paikka (ihmiset ei puhunu liian hassusti vrt. länsirannikko)

B) Livakan olonen historia verrattuna näihin savolaisiin savupirtti-pettuleipä-helevetinkuustoista-kuusenpersepitäjiin

C) Sienijuoma ja Kurre

Joskus Madventuresin Rikukin tais aiheesta kirjotella kolumnia oikein Helsingin Sanomiin, että miten päräyttävimmät reissukokemukset sai, kun kävi naapuripitäjän kantapaikassa renkaita potkimassa ja riitaa haastamassa. Allekirjoitan väitteen. Menkää ja harrastakaa kotimaanmatkailua.

Käytiinpä joutessamme kieppumassa Särkänniemessäkin, mutta taidan kyllä olla jo liian vanha niihin vehkeisiin... En ymmärrä miten sitä penskana kykeni juoksemaan nonstoppina vatkaimesta toiseen, kun nyt jo parin laitteen jälkeen piti suurin piirtein ryömien navigoida johonkin lapsiparkkiin rauhottumaan. Noh, säästyypähän nekin rahat tulevaisuudessa johonkin muuhun.

Esimerkiksi vaikkapa sählynpeluuseen Hollannissa! Voin täten ilokseni ilmoittaa, että kansainvälinen salibandyliitto on tällä päivämäärällä hyväksynyt siirtohakemuksen Suomesta FC Bredaan ja nyt ei muuta kun jalat ja kamat alle ja pelaamaan. Kausi alkaa syyskuun puolessa välissä samana viikonloppuna kuin kotoinen Salibandyliigakin, siitä voi jokainen ite priorisoida, että kumpaako huippusarjaa seuraa silmämuna kovana. En tiedä onko noista meidän matseista virallista liveseurantaa missään, mutta tulokset päivittyy Hollannin salibandyliiton nettisivuille. Oikeasta valikosta vaan 1e divisie ja sieltä pitäs alkaa löytymään. Onhan meidän seuralla myös Facebook ja Twitterikin, mutta päivitystiheydestä en tiedä. Katotaan, jos pääsen vaikuttamaan em. räppänöiden sisältöön...

Sählykamppeitakin olis meininki ostella tässä syksymmällä kunhan päästään asettumaan aloilleen. Nyt seuraa pelkkää sählymokejargonia, eli sitä ymmärtämättömät ihmiset voi skipata tämän kappaleen. Kaikki lähti oikeestaan siitä, kun vanhat polvisuojat alko muistuttaa enemmän pahviläpysköitä kun pehmustettuja urheiluvarusteita. Sitten innostuin ottamaan asiasta selvää ja löysin vasta pari vuotta bisneksessä olleen latvialaisen varustevalmistaja Blindsaven. Minkä helvetin takia kukaan ei aiemmin oo keksiny vaihdettavilla pehmusteilla olevia polkkareita?! Blindsaven valikoimista löytyy myös mielenkiintoisen kuulonen rintapanssari rebound-kontrollilla, eli pallon pitäis kuolla panssariin ja pudota eteen lyhyenä riparina. Firman nettikaupasta saa tilattua mukavan läjän varusteita ihan hyvään 275 euron hintaan, jonka ajattelin kyllä hyödyntää jahka tosiaan kerkeen Hollantiin asti. Kirjottelen kamppeista myöhemmin lisää, ehkäpä englanniks niin tuleepahan nolattua itsensä myös muillakin kielillä.

Eipä tässä tosiaan kurjuutta kummempaa, alle viikko aikaa nauttia Suomen kesästä, joka onneks näyttää parhaita puoliaan. Tällä viikolla ohjelmassa lähinnä pakkailua sekä syöpöttelyä ja juopottelua kavereiden ja sukulaisten kanssa. Palaillaan asiaan joskus myöhemmin, ehkä sitten kun saan netin toimimaan Hollannissa!

lauantai 1. elokuuta 2015

Lähtö lähenee + sählyhommat

Kuopiorockista kotiin rymytessä kalenteri pyörähti elokuun puolelle, joka tarkottaa sitä, että lähtöön on enää 23 päivää! Miisa ottaa tämän reissuunlähdön selvästi vakavammin kun minä, ainakin tyhjennettyjen hyllyjen ja jatkuvan "millonka siivoot vaatekaappis"-kuumottelun perusteella...
Kuukausi lähtöön: täytä ruokapöytä sekalaisella romulla
Luulenpa että alotan pakkailun joskus viimesenä perjantaina ja myllerrän ympäri kämppää ehtimässä tavaroita, jotka on mystisesti livahtanu kellarin varastoon tässä viimesen kolmen viikon siivousvimman aikana. Remains to be seen.

Loppukesän kuviot alkaa muutenkin olla selvillä: töitä maailman tappiin asti, ehkä joku pieni Hämeen keikka jossain välissä. Ei tässä mahottomia lomia tosiaan ehdi pitämään, mutta Hollannissa pari ekaa viikkoo menee oikeestaan vaan kaupunkiin ja kouluun tutustuessa, varsinainen opiskelu alkaa vasta syyskuun toisella viikolla.

Sitten ajattelin lausua muutaman sanan rakkaasta harrastuksestani salibandysta. Pelailen siis aikani kuluksi huipputason salibandya miesten 4. divisioonassa. Hollannista käsin pelaaminen on kuitenkin hieman hankalaa, mutta ratkaisu olikin lähempänä kuin luulettekaan. Sen nimi on FC Breda, FC niinkuin Floorball Club!!!

Hollannin toiseksi korkeinta sarjaa, Eerste divisietä, tahkoava FC Breda on siis tulevan kauden joukkueeni. Joukkueen koutsi Victor onkin jo lupaillut treenejä n. 2 kertaa viikossa sekä arviolta kymmenkunta virallista ottelua. Siihen vielä harkkamatsit päälle, niin päästään sellaisiin lukemiin, että koulu alkaa olla suorastaan toissijainen ajanviete! Ensimmäinen harkkaturnaus tulee vastaan Saksan Münsterissä jo heti kuun vaihteessa, eikä kyseessä olekaan mikä tahansa puulaakihöntsä, vaan suuren varusteyhtiön järjestämä (ilmeisesti) kutsuturnaus. Turnauksessa meidän porukka pelaa 8 ottelua, joista puolet Saksan 2. bundesliigan ja puolet ykkösbundesliigan (!!!) joukkueita vastaan. Saattaa tulla kylmää kyytiä, mutta ei se mitään. Hemmetin siistiä päästä ensinnäkin pelaamaan säbää Keski-Eurooppaan ja vielä noin kovan tason porukoita vastaan. Ei voi muuta kun olla innoissaan!

Reissaaminen ympäriinsä kuuluu muutenkin tuon vaihtoajan suunnitelmiin. Hollantia tulee tietysti kierreltyä sählyn merkeissä, mutta myös reissuja esim. Pariisiin ja Dortmundiin on suunniteltu. Krakovaan lähdetään joka tapauksessa, kiitos peruttujen Wembleyn keikkojen. Foo Fighters siis vetää marraskuun alussa show'n Krakovan paikallisessa, joten pitkä viikonloppu Itä-Euroopassa odottaa! Ohjelmassa myös Cracowian futismatsi, hinta-laatusuhteeltaan loistavaa ruokaa sekä loistavaa menoa jazz-klubeilla.

Palataan asiaan jälleen kunhan lähtö on entistä lähempänä! Nyt mä lähen anoppilaan talonvahdiks.

PS. en tykittele hirveesti kuvia tähän blogiin, mutta Instagramiin niitä tulee varmaan siitäkin edestä. Loistava tapa kanavoida sisälläni kuplivaa luovaa idiotismia...