Maanantaina tosiaan heitettiin rojut Volvon persuksiin ja polkastiin lentokentälle. Mielenkiintoinen havainto oli se, että vaikka onnistuin välttelemään sakkojen ottamista valvontakameroista, niin noin 200 metriä ennen terminaalia oli ikävä poliisiratsia. Ajelin jotain vajaata seittämääkymppiä viidenkympin alueella, mutta onneks joku muu lurjus oli jo sakotettavana, niin pääsin kuin koira veräjästä. HAH!
Lentäminen oli jälleen yhtä nautinnollista kuin aina ennenkin, varsinkin kun Kööpenhaminan 100km pitkä lentokenttä piti juosta päästä päähän vain todetakseen, että jatkolento myöhästyy. No mutta perille päästiin lopulta ja vuokranantajan kyydillä Bredan juna-asemalta kämpille.
Kämppähän on mitä mainiointa luksusta: vastarempattu, kalustettu ja loistavalla sijainnilla varustettu. Naapuritkin on aivan loistavia: seinänaapuri antaa käyttää wifiä kaljapalkalla. Yks päivä tuli törmättyä alakerran naapuriinkin hieman epätavallisissa olosuhteissa. Ovipuhelin nimittäin soi yks päivä ja kamerasta tuijotteli postimiehen karvainen pärstä. Päästin Paten ineen ja ihmettelin että helvettiäkö se mulle pakettia toimittaa kun en ollu tilannu mitään. Noh, paketti tulikin alakerran naapurille, mutta koska Nederland, niin on aivan normaalia luovuttaa paketti naapurille, mistä sen voi sitten noutaa paremmalla ajalla jos vastaanottaja ei ole kotona. Illalla alakerran setä sitten tulikin hakemaan pakettia ja juttelemaan mukavia. Kyllä on mukava huomata, että täällä vielä luotetaan ihmisiin!
Alankomaalaiset (huom! ei hollantilaiset) on muutenkin aivan uskomattoman ystävällistä porukkaa aina puhelinkauppiaista naapureihin ja tuttuihin. Kaikilla tuntuu aina olevan hyvä päivä ja muutenkin juttua riittää. Ollaan onneks keretty jo tutustua pariin salibandyihmiseen, Astridiin, jolle toin pelikengät Suomesta, ja koutsi-Victoriin, jonka luona käytiin syömässä tiistai-iltana. Tässä itse asiassa oottelenkin Victoria ja kyytiä Saksan säbäturnaukseen. Saas nähä miten äijän käy.
Alkuviikko meni enimmäkseen asioita, kuten puhelimia ja polkupyöriä, järjestellessä, mutta eilen oli ensimmäiset kouluun liittyvät aktiviteetit, kun NHTV järjesti kansainvälisille opiskelijoille tervetulopäivän koululla. Kolmestasadasta tänä vuonna aloittavasta kv-opiskelijasta noin kolmasosa on saksalaisia, mutta suomalaisiakin on yllättävän paljon: 23 kappaletta! Illalla opiskelijajärjestö Compassin järjestämällä Pub Crawlilla tuntu siltä, että vastaan tulee pelkkiä suomalaisia! No ei ehkä ihan, mutta melkein...Eilinen oli kyllä heittämällä parhaita baari-iltoja ikinä! Uskomatonta, miten täällä voi mennä juttelemaan ventovieraille ja huomata, että se on ihan ok ja että ihmiset on tosi avoimia. Erittäin epäsuomalaista, mutta sopii mulle enemmän kuin hyvin. Eilisen saldona pikku rapulan lisäksi monta uutta kaveria sekä ainakin yks keikka naapurikaupunki Tilburgin lätkäjoukkuetta katsomaan.
Ainiin, me ei muuten Miisan kanssa asuta Hollannissa, kuten moni varmaan kuvittelee. Alla oleva video kertoo hyvin Hollannin ja Alankomaiden eron, joten tsekatkaa ja sivistykää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti