Lomahommia

Kas niin! Molemmat päästiin viime perjantaina ansaitulle viikon kesälomalle ennen kun lähetään lipettiin syyssateita karkuun. Erittäinkin kirjaimellisesti lämpimät muistot jää, kun kesä alko just sopivasti tälleen elokuussa.

Työt saatiin tosissaan pakettiin ja hyvin meni molemmilla: Miisa saattaa päästä vaihdon jälkeen Iittalalle ihan oikeisiinkin töihin ja mäkin sain hommat tehtyä siihen malliin että kehtas lähtee hyvällä omallatunnolla lomille. Millon lie koittaakaan seuraavat palkkahommat allekirjottaneelle, en tiedä... Ens kesänä ois meininki painaa työharkkaa ja ehkä vähän viinijuhlia jos vaan ehtii ja millään kerkiää.

Väittäävät että matkailu avartaa. Näin se asia on itekin nähtävä, mutta kotimaanmatkailu jää yleensä vähän paitsi näistä reissuhehkutuksista. Eihän se nyt oo coolia tai instasexyä käydä jossain väsyneillä tuntureilla itikoitten syötävänä. Mutta mepä vietettiin kuulkaas oikeinkin mukava miniloma Hauholla, joka on siis Varpaisjärven kokoluokkaa oleva paikkakunta tuolla Kanta-Hämeessä. Siellä oli ihmislapsen hyvä olla muutamastakin eri syystä:

A) Alvettulan kylis oli mesta paikka (ihmiset ei puhunu liian hassusti vrt. länsirannikko)

B) Livakan olonen historia verrattuna näihin savolaisiin savupirtti-pettuleipä-helevetinkuustoista-kuusenpersepitäjiin

C) Sienijuoma ja Kurre

Joskus Madventuresin Rikukin tais aiheesta kirjotella kolumnia oikein Helsingin Sanomiin, että miten päräyttävimmät reissukokemukset sai, kun kävi naapuripitäjän kantapaikassa renkaita potkimassa ja riitaa haastamassa. Allekirjoitan väitteen. Menkää ja harrastakaa kotimaanmatkailua.

Käytiinpä joutessamme kieppumassa Särkänniemessäkin, mutta taidan kyllä olla jo liian vanha niihin vehkeisiin... En ymmärrä miten sitä penskana kykeni juoksemaan nonstoppina vatkaimesta toiseen, kun nyt jo parin laitteen jälkeen piti suurin piirtein ryömien navigoida johonkin lapsiparkkiin rauhottumaan. Noh, säästyypähän nekin rahat tulevaisuudessa johonkin muuhun.

Esimerkiksi vaikkapa sählynpeluuseen Hollannissa! Voin täten ilokseni ilmoittaa, että kansainvälinen salibandyliitto on tällä päivämäärällä hyväksynyt siirtohakemuksen Suomesta FC Bredaan ja nyt ei muuta kun jalat ja kamat alle ja pelaamaan. Kausi alkaa syyskuun puolessa välissä samana viikonloppuna kuin kotoinen Salibandyliigakin, siitä voi jokainen ite priorisoida, että kumpaako huippusarjaa seuraa silmämuna kovana. En tiedä onko noista meidän matseista virallista liveseurantaa missään, mutta tulokset päivittyy Hollannin salibandyliiton nettisivuille. Oikeasta valikosta vaan 1e divisie ja sieltä pitäs alkaa löytymään. Onhan meidän seuralla myös Facebook ja Twitterikin, mutta päivitystiheydestä en tiedä. Katotaan, jos pääsen vaikuttamaan em. räppänöiden sisältöön...

Sählykamppeitakin olis meininki ostella tässä syksymmällä kunhan päästään asettumaan aloilleen. Nyt seuraa pelkkää sählymokejargonia, eli sitä ymmärtämättömät ihmiset voi skipata tämän kappaleen. Kaikki lähti oikeestaan siitä, kun vanhat polvisuojat alko muistuttaa enemmän pahviläpysköitä kun pehmustettuja urheiluvarusteita. Sitten innostuin ottamaan asiasta selvää ja löysin vasta pari vuotta bisneksessä olleen latvialaisen varustevalmistaja Blindsaven. Minkä helvetin takia kukaan ei aiemmin oo keksiny vaihdettavilla pehmusteilla olevia polkkareita?! Blindsaven valikoimista löytyy myös mielenkiintoisen kuulonen rintapanssari rebound-kontrollilla, eli pallon pitäis kuolla panssariin ja pudota eteen lyhyenä riparina. Firman nettikaupasta saa tilattua mukavan läjän varusteita ihan hyvään 275 euron hintaan, jonka ajattelin kyllä hyödyntää jahka tosiaan kerkeen Hollantiin asti. Kirjottelen kamppeista myöhemmin lisää, ehkäpä englanniks niin tuleepahan nolattua itsensä myös muillakin kielillä.

Eipä tässä tosiaan kurjuutta kummempaa, alle viikko aikaa nauttia Suomen kesästä, joka onneks näyttää parhaita puoliaan. Tällä viikolla ohjelmassa lähinnä pakkailua sekä syöpöttelyä ja juopottelua kavereiden ja sukulaisten kanssa. Palaillaan asiaan joskus myöhemmin, ehkä sitten kun saan netin toimimaan Hollannissa!