Blogilla on tällä hetkellä 737 lukijaa. Konetyyppi jonka kyydissä on tullu istuttua Eurooppaa ristiin rastiin tässä viime aikoina. Kaupallisen ilmailuhistorian yleisin konetyyppi. Mutta joo, se siitä.

Blogin viikonloppupostaussykli toistaa jälleen itseään, eli viime blogi jäi ennakkoon tulevasta ottelusta ja seuraava blogi, jälleen kerran, sisältää otteluraportin tynkää.

Sanoin että kaksnumeroiset lukemat vastustajan maaliin ois tervetulleet ja omaan maaliin vastaavasti pyöreä nolla ois tervetullut yllätys. Ensimmäinen toive toteutu aika mallikkaasti 14 tehdyn maalin muodossa, mutta nollapeli jäi taas kerran haaveeks. Vastustaja sai, ainakin tilastojen mukaan, aikaan 12 laukausta maalia kohti, joista ensimmäinen lipsahti verkon perille, mutta loput tarttu näppeihin enemmän tai vähemmän tyylikkäästi. Helvetin tylsä peli, mutta onneks alkulämppä oli tehokas niin sai pidettyä lämmön yllä vähän pitempään. 14-1-voitolla siis cupin toiselle kierrokselle, joka meikäläisen osalta jää haaveeks, koska se pelataan joskus kuukausi kotiinpaluun jälkeen.

Kouluhommien päätös alkaa vääjäämättä lähestyä, varsinkin nyt kun tiedetään että millon täältä joutaa kotiin. Tai no onhan tässä vielä kokonaista kolme viikkoo koulutyötä plus kokeet plus joululomat jäljellä, joka tarkottaa sitä että tammikuun kolmannella viikolla ois meininki junailla toistaseks vikaa kertaa Schipholin kentälle ja rykästä jonnekin, missä on oikee talvi. Eli siis näillä näkymin Tukholman ja Helsingin kautta Suomeen. Kyllä, luit oikein. No further comments.

Projektit loppuu aikanaan, mutta onneks tilalle tulee aina uusia, vähintään yhtä mukavia ryhmätöitä. Luxemburg-vääntö saatiin vihdoin kirjoihin ja kansiin, mutta samalla alko uus kurssi entistä mukavampine tehtävineen. Tällä kertaa päästään tutkimaan paikallista kiinalaista vähemmistöö ja kyseisen kansanryhmän matkailutottumuksia. Alun perin opettajat anto tälle rojektille noin viikon deadlinen, joka ois muitten hommien ohessa siis riittäny lähinnä deadlinen lyhyyden hämmästelyyn, kunnes tulivat järkiinsä ja antovat viikon lisää. Nyt sitten seuraavan viikon ajan saa juosta vikkelien kiinalaisten perässä ja koittaa saada niistä jotain infoo irti, koska ei tässä vielä kaikki. Tästä "tutkimuksesta" saatuja tietoja hyödynnetään heti kohta jonkun asiakaskonseptin kehittelyssä ja räätälöinnissä juuri tälle kyseiselle kohderyhmälle. Kuulostaa oikeestaan ihan mukavalta, mutta eiköhän tämäkin saada pilattua jollain vitun pakkoteorialla ja sen sijaan että annettas vaan opiskelijoiden käyttää luovuuttaan ilman mitään helvetin kirjapakkoo. Ymmärrän joo että teoreettiset mallit on joskus ihan tarpeellisia käytännössä ja yleisellä tasolla hyvä ymmärtää, mutta helvetti jos ei pysty yhtä yksinkertasta haastattelututkimusta tekemään ilman ufoteorioiden väkinäistä soveltamista niin kyllä se vähän sylettää.

Vaikka Savonialla opiskelu onkin helvetin löysää, niin siellä ne asiat on sentään vähän käytännönläheisempiä ja jotenkin motivoivampia kun mitä täällä opiskeltavat joutavuudet. Välillä tuntuu että nää ihmiset on täällä koulussa vaan siks kun "koulussa pittää käyä", ilman että kyseenalastaavat näiden helvetin tutkimusten järkevyyden, koska eihän näillä oo mitään tekemistä oikeen minkään kanssa. Kunhan näpelletään. Okei, ehkä en vaan nää tätä kokonaiskuvaa tästä tutkinnosta, mutta kyllä meikäläiselle henkilökohtasesti vois löytyä hyödyllisempiäKIN aiheita opiskeltavaks.

Kokeista on tullu jo joristua jonkun verran, kuin myös siitä, miten ne täällä suoritetaan. Kokeet vedetään hirmu virallisella kaavalla, joka toisaalta vituttaa, mutta toisaalta on hyvä, koska niistä saadaan esim. yksityiskohtaset tilastot opiskelijoiden arvosanajakaumista ynnä muusta. Yks mielenkiintonen numero on läpipääsyprosentti, jonka nyt olettais normaalisti olevan ainakin 75%, mielellään reilusti yli 80%. Täällä prosentit on kuitenkin asettunu jonnekin 50-60% välimaastoon. Minusta se on aivan helvetin kummallista, varsinkin kun ottaa huomioon muutaman asian: opetus on laadukasta, joka toisaalta kyllä sitten vaikuttaa kokeiden arvostelun tiukkuuteen. Ite oon kuitenkin saanu hyvät arvosanat kokeista ilman sen kummempia kommervenkkejä. Toinen juttu on se, että täällä ihmiset maksaa pari tonnia vuodessa tästä koulusta. Itteeni ainakin motivois se, että jos nää kokeet ei mee läpi, niin valahtaa nuo rahat ns. kankkulan kaivoon ja vieläpä ihan omaa saamattomuuttani.

Mutta joo, rehellisesti sanottuna on ollu aikamoinen stressi päällä noista joutavista kouluhommista. Oon ehkä liian ahkera, mutta ottaa aivoon tämä vetelehtimiskulttuuri ja deadlinen kanssa taistelu, joka on suurelta osin itseaiheutettua. Kuulemma semmonen huhu kiertää tuolla koululla, että suomalaiset ja norjalaiset on ihan hulluja. Tekevät kaikki tehtävät helvetisti etuajassa, vaikkei vielä ees tarviis! Kuinka ollakkaan nämä suomalaiset ja norjalaiset on sitten arvosanataulukoissa siellä top20%, mistä lie johtuu...

Huomenna saa unohtaa kouluhommat ihan tosissaan kun lähetään käymään kuuleman mukaan karussa satamakaupungissa, Rotterdamissa. Visiitti ei tällä kertaa kuitenkaan oo mallia turisti, vaan mennään käymään Merimieskirkon järjestämillä suomalaisilla joulumarkkinoilla, josta huhujen mukaan saa Kunnon Ihmisten ruisleipää, eikä tätä paikallista roggebrood-höttöö, joka lähinnä muistuttaa hikistä pohjallista. Niin, ja grillimakkaraa!

Loppuun tilastopläjäys: oon tällä reissulla maistanu Untappd-olutsovelluksen mukaan 53 erilaista olutta, joka tarkottaa noin 0,55 uutta olutta joka päivä! Tätä harrastusta helpottaa se, että jo pelkästään lähimarketin hyllyltä löytyy vajaa satakunta erilaista tuotetta. Lisäksi tänä päivänä ravintolassa hernekeittoa nauttiessani tekemä havainto miellytti silmää näin oluen nautiskelijan näkökulmasta: 0,25 olut maksoi 2€, suurin piirtein samankokonen vesipullo 2,10!

Terveet elämäntavat kaunistavat, joku väittää. Onneks oon valmiiks ruma, niin voi ottaa löysin rantein! Tot ziehns!

Hirveesti on aikaa siitä, kun viimeks kerkesin blogia kirjottaa ja hirveesti on myös tapahtunu sillä välin. Oli meininki käydä vielä nopsaan kirjottamassa koeviikon loppukaneetti ennen Krakovan reissua, mutta eihän sitä kiireiltään/laiskuudeltaan joutanu.

Joka tapauksessa, koeviikko saatiin kunniakkaasti päätökseen ja tuloksetkin oli ihan mukavia, kun sain molemmista hankalista aineista arvosanan 7,8, joka Suomen mittapuulla on jossain siellä ysin kieppeillä kun ottaa huomioon arvostelun tiukkuuden. Englanti on vielä tuloillaan, mutta kunhan menee läpi ja opintopisteet rapsuu tilille niin se on tärkeintä. Vähän kuumottelin varsinkin toisen kokeen tulosta, koska tuntu että meni ihan persiilleen koko homma, mutta näytti kuitenkin opettajille kelpaavan.

Koeviikon jälkeisenä lauantaina, eli melkein kaks viikkoo sitten, lähdettiin jälleen kohti Eindhovenia ja sieltä vanhan kunnon Ryanairin kyydissä kohti Krakovaa. Reissu oli suorastaan jymymenestys, eikä vähiten sen takia että aivan jumalattomalla tuurilla päästiin kaupungin legendaarisimmalle jazzklubille nautiskelemaan musiikista lauantai-iltana. Reissun kohokohta oli tietysti Foo Fightersin keikka. Musta Barbaari toteaa, että mamun parhaat ystävät on nopeet jalat, mutta täytyy myöntää että oli niistä hyötyä muillekin: päästiin väijymään keikka eturivistä usainboltmaisen kiihdytyksen jälkeen. Oli ehkä parasta ikinä, eipä voi oikeen muuta sanoo. Hauska yksityiskohta: kesken keikan siihen meidän taakse tuli joku juoppo örisemään, joka sitten vähän hermostutti paria n. kaapin kokoista herrasmiestä. Yhtäkkiä huomasin kun kuolleesta kulmasta selän takaa lähestyy tunnistamaton lentävä objekti, joka laskeutuu järkkäreiden jalkojen juureen. Kyseessä oli tämä juopunut sankari, joka oli saanu äkkilähdöt näiden paikallisten sheriffien toimesta ja järkkärit vaan näytti peukkua samalla kun taluttivat juopunutta kulkijaa kohti uloskäyntiä.

Mutta niin, Krakova on kyllä yks hienoimmista kaupungeista missä oon koskaan päässy käymään. Viihtyisä sekä täynnä historiaa, elämää ja kulttuuria. Jazzklubit on mahtavia, kannattaa käydä. Alle parin tunnin matkan päässä on myös mahtavat Wielizckan suolakaivokset ja Auschwitz, joissa ei tällä reissulla keretty käymään, mutta onneks lukion kanssa tuli nuokin kohteet koluttua aikoinaan.

Noniiin ei tässä nyt sentään mitään helvetin lifestyle-matkailu-höttöblogia oo meininki kirjottaa vaan välillä ihan KUNNON MIESTEN JUTUISTA eli URRRHEILUSTA!!

Viime lauantaina käytiin taas sählyhommilla, tällä kertaa Hollannin puolella Den Haagissa ja vastuksena mikäs muukaan kuin Blue Falcons. Oltiin viime pelin dramaattisen purkauksen jälkeen saatu porukka taas kasaan ja puhaltamaan yhteen hiileen, mutta tällä kertaa ongelmana oli lähinnä puhaltajien puute: 6 kenttäpelaajaa. Yhdellä vaihtomiehellä siis käytiin urhoolliseen taistoon parempaa vihulaista vastaan ja onnistuttiin kyllä ennakko-odotuksiin nähden helvetin hyvin. Peli oli pari erää ihan meidän kontrollissa, mutta sitten yks epäonninen AV-läpiajo ja huono pomppu anto Falconsille mahdollisuuden pelata kilpikonnaa loppupelin ajan. Hävittiin 3-6, mutta matsi oli loppunumeroita tiukempi.

Koulussakin on riittäny vaikka mitä jännää, lähinnä vaan siinä että ehditäänkö tehdä tarvittavat jutut deadlineihin mennessä. Vekkuli tarina löytyy myös kerrottavaks tästä kuuluisasta Luxemburg-projektista.

Espanjalainen kaveri sai hommakseen etsiä tietoo menneiden vuosien matkailusuunnitelmista ja kirjotella niistä jonkun näköstä analyysiä tuohon raporttiin. Seuraavana aamuna jätkä sitten pamautti semmosen raportin silmien eteen että oksat pois: neljä sivua täyttä asiaa, täydellisellä englannin kielellä kirjotettuna. Kuulostaa hyvältä, vai mitä?

Epäilyksiä herätti kuitenkin muutama seikka: miten yhdessä yössä voi ehtiä tehdä tämmösen työn, varsinkin kun kaverin englannin kielen taito on mallia ralli, miten minä, joka on kuitenkin löytäny jos jonkinlaista tietoo vaikka minkä kiven alta ei oo sattunu törmäämään näihin kyseisiin tiedonmurusiin koko syksyn aikana? Koko revohkassa ei tietenkään ollu mitään lähdeviittauksia, joka myös viittas jonkunlaisiin kepulikonsteihin.

Ajoin koko paskan netistä löytyvän plagiarismikoneen läpi ja punastahan se alko vilkuttaa. Hämmentävää oli kuitenkin se, että nämä kopioiduiks väitetyt kohdat viittas Lontoon matkailun kehittämissuunnitelmaan. Hieman asiaa tutkittuani sain sitten huomata että ei helvetti, kaverihan on kopioinu suoraan tämän Lontoo-jutun ja vaihtanu vaan Luxemburgin niihin kohtiin missä luki Lontoo!!

Pannu oli suht kuumana, kun kokoonnuttiin keskustelemaan tästä rötöksestä koko ryhmän voimin, mutta ei tämä farssi tähän vielä loppunu. Selityksenä moiselle toiminnalle oli se, että "en tiennyt että näin ei saa tehdä. Espanjassa tämä on ihan ok."

Just.

Nyt sitten koitetaan keksiä, että mitä ihmettä tälle kaverille voidaan antaa tehtäväks ilman, että se ryssii koko tätä kahden kuukauden projektia. Maanantaina ois onneks palautuspäivä, niin päästään tästäkin paskasta erilleen. Kunhan Menee Vittu Läpi.

Huomenna lähetään sitten pelaamaan taas sählyä Nijmegeniin, tuonne jonnekin itärajan tuntumaan. Tällä kertaa pelaillaankin cupin peli ja vastassa on viime kauden nousijajoukkue, joka kauden aiemmassa kohtaamisessa sai kyytiä 9-5, tosin ilman meikäläisen suosiollista avustusta. Näyttäs tällä kertaa olevan tulossa melkein kolme kentällistä ukkoja messiin, joten toivottavasti puhutaan vähintään kaksnumeroisista maalimääristä vastustajan päätyyn ja omaan maaliin mielellään nolla.

Tämän postauksen voinee lopettaa vanhaan viisauteen: "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Kävin kaupassa, mutta unohdin ostaa uuden prepaid-kortin. Käyn siis uudestaan. Mielenkiintosta nähdä, että kastunko sateessa vai pysynkö yhtä kuivana kun lähtiessäni, koska vettä tulee vaakatasossa niin kovan tuulen vauhdittamana, että sukat pyörii jaloissa. Oispa lunta (kaljaa)

Reissuhommia jos jonkinlaisia

Viime blogi jäi JÄLLEEN ultrajännittävään cliffhangeriin allekirjoittaneen poistuttua sählyreeneihin, tällä kertaa kenttäpelaajan varustuksessa. Tulevana lauantainahan oli siis meikäläisen ensimmäinen dybyytti kenttäpelaajana, ja kakkosjoukkueen kapu/joukkueenjohtaja-juti Geerd tuli heti kärkeen ilmottamaan että en pääse paikalle. Mä siihen, että mitäs sitten, johon sain vastauksena kysymyksen että "voitko olla kapteeni?" Hämmennys oli suuri, mutta otin kuitenkin kapteenin hommat vastaan ihan mielissäni.

Lauantaina sitten ajeltiin kirjaimellisesti maan päästä päähän, eli Groningeniin. Peli ei menny kovin häävisti, sillä vastuksena oli suht taitava ja laajalla pelaajistolla varustettu joukkue. Ite hönötin oikeestaan just niin paljon kun osasin odottaa pitkän pelitauon jälkeen hönöileväni, mutta osasin mä jotain. Hävittiin jotain 10-2, mutta selkeesti paremmalle vastukselle. Pisteitä en tällä kertaa onnistunu tekemään, mutta kerran pääsin hakkaamaan maalivahtia näpeille oikein kunnolla.

Seuraavana päivänä lähettiin Victorin kanssa Belgiaan, yllätys yllätys, sählyn perässä. Victor koutsaa Gentissä pelaavaa Belgian liigan joukkuetta, ja mä ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja lähtee mukaan. Jouduin sitten lopulta kuvaamaan ottelun, mutta kuvauspaikkana toimi hallin pubi. Jätkät hävis matsin, mutta olut, erittäin halpa sellainen, teki kuvaajan iloiseksi. Pelin taso Belgiassa on vähän kovempi mitä meidän ykkösdivarissa. Nopeutta riittää vaikka muille jakaa, mutta taktinen osaaminen on niin poloista, että välillä ihan hirvittää katella sitä ryntäilyä.

Maanantaina koittikin odotettu Porton reissu, josta ite en ollu hirmu innoissani johtuen suhteellisen kosteasta säätilasta. Sadekuuroista saatiin nauttia koko viikon ajan, mutta välillä myös aurinko pilkahteli pilven takaa. Sattumoisin just niinä hetkinä oltiin rymyämässä portviinikellareissa... Porto on kyllä aika mielenkiintonen kaupunki ihan jo siitä syystä, että tasasta kohtaa ei meinaa löytyä mistään. Kaupunki on rakennettu joen rannalle, ja ne penkereet on muuten aivan perkeleen jyrkät. Hotellille kävely muistutti aina enemmän vuorikiipeilyä kun kaupunkilomaa, mutta tulipahan lomilla tehtyä muutakin kun vetelehdittyä. Kovia ovat myös ottamaan turisteilta rahat pois: oluen kylkeen saatetaan tuoda jotain paikallisia snacksejä, joista sitten lopulta velotetaan "only two euro!! two euro, very good price", vaikkei niitä oltu edes tilattu. Hartsa Potterin faneille Porto on kyllä must visit destination, sillä J.K Rowling asusteli siellä kirjotellessaan ekaa Potter-kirjaa, ja sen kyllä huomaa. Esimerkiks Porton yliopiston opiskelijoiden koulupukuun kuuluu nimittäin semmonen helvetin tyly Potter-henkinen viitta, josta oon kyllä kateellinen... Eniweis, ihan mukava reissu huolimatta kelistä ja siitä, että sain flunssan just sopivasti ennen viikonlopun pelireissua ja koeviikkoo! Suosittelen käymään, mutta Suomesta Portugaliin matkustaminen vaan tuppaa olemaan niin helvetin tyyristä, että pitää ensin tulla vaihtariks Bredaan ennen kun siihen on varaa!

Perjantaina kotiuduttiin Portosta ja lauantaina käännettiin nokka kohti Enschedeä, jossa pelailtiin taas sählyä. Tällä kertaa onneks pääsin pelaamaan taas maalivahtina, tosin kakkosjoukkuetta kävi vähän sääliks. Pelasivat nimittäin oman pelinsä ilman vaihtomiehiä... No mutta tämmöstä tää välillä on täällä, ei meilläkään ollu kun 7 kenttäpelaajaa. Joukkueessa on ollu vähän turbulenssia, koska valmennusjohto ja osa runkopelaajista on hieman eri mieltä taktiikasta, joka sitten eskaloitu lopulta sitten siihen, että ekan erän jälkeen pelailtiinkin ilman valmentajaa! Voitettiin tuo matsi 4-1, mutta vituikshan se meni jos valmentajan ja joukkueen välillä vallitsee mykkäkoulu. Saas nähä miten tässä nyt käy...

Oma peli meni hyvin flunssasta huolimatta. Vaikka puolustuspeli oli lähinnä peruuttelun ja seisoskelun välimuoto, niin vaarallisilta tilanteilta vältyttiin vastustajan paskuuden takia. Jostain syystä vihun pakit halus tehä meikäläisestä sankaria laukomalla jäätävän typeriä laukauksia viivasta, jotka sitten pääty sinne marjat-osastolle. Ite käytiin räppäämässä tarvittavat maalit ja tehtiin niin minimisuoritus kun vaan on mahdollista. Kyllä jos ens matsissa Blue Falconsia vastaan pelataan ensinnäkin ilman valmentajaa ja toisekseen tällä taktiikalla, niin ei mahda 10-0 riittää vaikka ois ite ukko jumala maalissa.

Ankea paluu koulun penkille koettiin kokeiden merkeissä. Miisalla kaks koetta, jotka on tätä kirjottaessa tehty, ja mulla 1/3 suoritettuna. Kokeethan täällä on vedetty lievästi sanottuna överiks, sillä protokolla on lähes sama mitä kotoisissa ylioppilasarpajaisissa. Suurin osa kokeista tehdään monivalintana, kokeeseen tullessa henkilöllisyys pitää todistaa virallisella henkilöllisyystodistuksella ja muutenkin toisen maailmansodan aikaisen Saksan henki on erittäin läsnä. Rannekellot on kiellettyjä, mutta tiiliskiven paksunen sanakirja on kuitenkin hyvä olla mukana, vaikka se etukäteen olikin kielletty. Hämmentävää, eikö totta? Kokeesta ei passaa myöskään myöhästyä, sillä esimerkiks tänään pari tyttöö saapu paikalle huohottaen viis sekuntia myöhässä. Vittumainen kokeen valvoja oli kovasti sitä mieltä että menkääs nyt helvettiin siitä, mutta päästi tytöt lopulta kokeeseen, vaikka se nyt sääntöjen vastasta ja suorastaan rikollista olikin.

Opiskeltavien aiheiden jonniinjoutavuus jotenkin tiivisty sitten näihin koekysymyksiin. Osa niistä oli ihan fiksuja ja edellytti asian syvällisempää ymmärtämistä, mutta kun suurin osa on mallia "kuinka monta tasoa on Maslowin tarvehierarkiassa, 2,4,5 vai 6?", niin kyllä siinä miettii että oliko nämä 500 sivun koealueet tarkotus opetella ulkoo vai ymmärtää se asian ydin ja isompi kuva, niinkun nyt vaikkapa lukiossa on tapana. Edelliseen virkkeeseen liittyvä kummallinen yksityiskohta on sitten se, että kokeella on 70% painoarvo arvosanassa ja näillä paljon puhutuilla assignmenteilla, joiden kanssa on yhteensä tuskailtu valehtelematta ainakin parikymmentä tuntia, on 30% painoarvo. On tämä välillä saatananmoinen työmaa.