Viime blogi jäi JÄLLEEN ultrajännittävään cliffhangeriin allekirjoittaneen poistuttua sählyreeneihin, tällä kertaa kenttäpelaajan varustuksessa. Tulevana lauantainahan oli siis meikäläisen ensimmäinen dybyytti kenttäpelaajana, ja kakkosjoukkueen kapu/joukkueenjohtaja-juti Geerd tuli heti kärkeen ilmottamaan että en pääse paikalle. Mä siihen, että mitäs sitten, johon sain vastauksena kysymyksen että "voitko olla kapteeni?" Hämmennys oli suuri, mutta otin kuitenkin kapteenin hommat vastaan ihan mielissäni.
Lauantaina sitten ajeltiin kirjaimellisesti maan päästä päähän, eli Groningeniin. Peli ei menny kovin häävisti, sillä vastuksena oli suht taitava ja laajalla pelaajistolla varustettu joukkue. Ite hönötin oikeestaan just niin paljon kun osasin odottaa pitkän pelitauon jälkeen hönöileväni, mutta osasin mä jotain. Hävittiin jotain 10-2, mutta selkeesti paremmalle vastukselle. Pisteitä en tällä kertaa onnistunu tekemään, mutta kerran pääsin hakkaamaan maalivahtia näpeille oikein kunnolla.
Seuraavana päivänä lähettiin Victorin kanssa Belgiaan, yllätys yllätys, sählyn perässä. Victor koutsaa Gentissä pelaavaa Belgian liigan joukkuetta, ja mä ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja lähtee mukaan. Jouduin sitten lopulta kuvaamaan ottelun, mutta kuvauspaikkana toimi hallin pubi. Jätkät hävis matsin, mutta olut, erittäin halpa sellainen, teki kuvaajan iloiseksi. Pelin taso Belgiassa on vähän kovempi mitä meidän ykkösdivarissa. Nopeutta riittää vaikka muille jakaa, mutta taktinen osaaminen on niin poloista, että välillä ihan hirvittää katella sitä ryntäilyä.
Maanantaina koittikin odotettu Porton reissu, josta ite en ollu hirmu innoissani johtuen suhteellisen kosteasta säätilasta. Sadekuuroista saatiin nauttia koko viikon ajan, mutta välillä myös aurinko pilkahteli pilven takaa. Sattumoisin just niinä hetkinä oltiin rymyämässä portviinikellareissa... Porto on kyllä aika mielenkiintonen kaupunki ihan jo siitä syystä, että tasasta kohtaa ei meinaa löytyä mistään. Kaupunki on rakennettu joen rannalle, ja ne penkereet on muuten aivan perkeleen jyrkät. Hotellille kävely muistutti aina enemmän vuorikiipeilyä kun kaupunkilomaa, mutta tulipahan lomilla tehtyä muutakin kun vetelehdittyä. Kovia ovat myös ottamaan turisteilta rahat pois: oluen kylkeen saatetaan tuoda jotain paikallisia snacksejä, joista sitten lopulta velotetaan "only two euro!! two euro, very good price", vaikkei niitä oltu edes tilattu. Hartsa Potterin faneille Porto on kyllä must visit destination, sillä J.K Rowling asusteli siellä kirjotellessaan ekaa Potter-kirjaa, ja sen kyllä huomaa. Esimerkiks Porton yliopiston opiskelijoiden koulupukuun kuuluu nimittäin semmonen helvetin tyly Potter-henkinen viitta, josta oon kyllä kateellinen... Eniweis, ihan mukava reissu huolimatta kelistä ja siitä, että sain flunssan just sopivasti ennen viikonlopun pelireissua ja koeviikkoo! Suosittelen käymään, mutta Suomesta Portugaliin matkustaminen vaan tuppaa olemaan niin helvetin tyyristä, että pitää ensin tulla vaihtariks Bredaan ennen kun siihen on varaa!
Perjantaina kotiuduttiin Portosta ja lauantaina käännettiin nokka kohti Enschedeä, jossa pelailtiin taas sählyä. Tällä kertaa onneks pääsin pelaamaan taas maalivahtina, tosin kakkosjoukkuetta kävi vähän sääliks. Pelasivat nimittäin oman pelinsä ilman vaihtomiehiä... No mutta tämmöstä tää välillä on täällä, ei meilläkään ollu kun 7 kenttäpelaajaa. Joukkueessa on ollu vähän turbulenssia, koska valmennusjohto ja osa runkopelaajista on hieman eri mieltä taktiikasta, joka sitten eskaloitu lopulta sitten siihen, että ekan erän jälkeen pelailtiinkin ilman valmentajaa! Voitettiin tuo matsi 4-1, mutta vituikshan se meni jos valmentajan ja joukkueen välillä vallitsee mykkäkoulu. Saas nähä miten tässä nyt käy...
Oma peli meni hyvin flunssasta huolimatta. Vaikka puolustuspeli oli lähinnä peruuttelun ja seisoskelun välimuoto, niin vaarallisilta tilanteilta vältyttiin vastustajan paskuuden takia. Jostain syystä vihun pakit halus tehä meikäläisestä sankaria laukomalla jäätävän typeriä laukauksia viivasta, jotka sitten pääty sinne marjat-osastolle. Ite käytiin räppäämässä tarvittavat maalit ja tehtiin niin minimisuoritus kun vaan on mahdollista. Kyllä jos ens matsissa Blue Falconsia vastaan pelataan ensinnäkin ilman valmentajaa ja toisekseen tällä taktiikalla, niin ei mahda 10-0 riittää vaikka ois ite ukko jumala maalissa.
Ankea paluu koulun penkille koettiin kokeiden merkeissä. Miisalla kaks koetta, jotka on tätä kirjottaessa tehty, ja mulla 1/3 suoritettuna. Kokeethan täällä on vedetty lievästi sanottuna överiks, sillä protokolla on lähes sama mitä kotoisissa ylioppilasarpajaisissa. Suurin osa kokeista tehdään monivalintana, kokeeseen tullessa henkilöllisyys pitää todistaa virallisella henkilöllisyystodistuksella ja muutenkin toisen maailmansodan aikaisen Saksan henki on erittäin läsnä. Rannekellot on kiellettyjä, mutta tiiliskiven paksunen sanakirja on kuitenkin hyvä olla mukana, vaikka se etukäteen olikin kielletty. Hämmentävää, eikö totta? Kokeesta ei passaa myöskään myöhästyä, sillä esimerkiks tänään pari tyttöö saapu paikalle huohottaen viis sekuntia myöhässä. Vittumainen kokeen valvoja oli kovasti sitä mieltä että menkääs nyt helvettiin siitä, mutta päästi tytöt lopulta kokeeseen, vaikka se nyt sääntöjen vastasta ja suorastaan rikollista olikin.
Opiskeltavien aiheiden jonniinjoutavuus jotenkin tiivisty sitten näihin koekysymyksiin. Osa niistä oli ihan fiksuja ja edellytti asian syvällisempää ymmärtämistä, mutta kun suurin osa on mallia "kuinka monta tasoa on Maslowin tarvehierarkiassa, 2,4,5 vai 6?", niin kyllä siinä miettii että oliko nämä 500 sivun koealueet tarkotus opetella ulkoo vai ymmärtää se asian ydin ja isompi kuva, niinkun nyt vaikkapa lukiossa on tapana. Edelliseen virkkeeseen liittyvä kummallinen yksityiskohta on sitten se, että kokeella on 70% painoarvo arvosanassa ja näillä paljon puhutuilla assignmenteilla, joiden kanssa on yhteensä tuskailtu valehtelematta ainakin parikymmentä tuntia, on 30% painoarvo. On tämä välillä saatananmoinen työmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti