Hirveesti on aikaa siitä, kun viimeks kerkesin blogia kirjottaa ja hirveesti on myös tapahtunu sillä välin. Oli meininki käydä vielä nopsaan kirjottamassa koeviikon loppukaneetti ennen Krakovan reissua, mutta eihän sitä kiireiltään/laiskuudeltaan joutanu.

Joka tapauksessa, koeviikko saatiin kunniakkaasti päätökseen ja tuloksetkin oli ihan mukavia, kun sain molemmista hankalista aineista arvosanan 7,8, joka Suomen mittapuulla on jossain siellä ysin kieppeillä kun ottaa huomioon arvostelun tiukkuuden. Englanti on vielä tuloillaan, mutta kunhan menee läpi ja opintopisteet rapsuu tilille niin se on tärkeintä. Vähän kuumottelin varsinkin toisen kokeen tulosta, koska tuntu että meni ihan persiilleen koko homma, mutta näytti kuitenkin opettajille kelpaavan.

Koeviikon jälkeisenä lauantaina, eli melkein kaks viikkoo sitten, lähdettiin jälleen kohti Eindhovenia ja sieltä vanhan kunnon Ryanairin kyydissä kohti Krakovaa. Reissu oli suorastaan jymymenestys, eikä vähiten sen takia että aivan jumalattomalla tuurilla päästiin kaupungin legendaarisimmalle jazzklubille nautiskelemaan musiikista lauantai-iltana. Reissun kohokohta oli tietysti Foo Fightersin keikka. Musta Barbaari toteaa, että mamun parhaat ystävät on nopeet jalat, mutta täytyy myöntää että oli niistä hyötyä muillekin: päästiin väijymään keikka eturivistä usainboltmaisen kiihdytyksen jälkeen. Oli ehkä parasta ikinä, eipä voi oikeen muuta sanoo. Hauska yksityiskohta: kesken keikan siihen meidän taakse tuli joku juoppo örisemään, joka sitten vähän hermostutti paria n. kaapin kokoista herrasmiestä. Yhtäkkiä huomasin kun kuolleesta kulmasta selän takaa lähestyy tunnistamaton lentävä objekti, joka laskeutuu järkkäreiden jalkojen juureen. Kyseessä oli tämä juopunut sankari, joka oli saanu äkkilähdöt näiden paikallisten sheriffien toimesta ja järkkärit vaan näytti peukkua samalla kun taluttivat juopunutta kulkijaa kohti uloskäyntiä.

Mutta niin, Krakova on kyllä yks hienoimmista kaupungeista missä oon koskaan päässy käymään. Viihtyisä sekä täynnä historiaa, elämää ja kulttuuria. Jazzklubit on mahtavia, kannattaa käydä. Alle parin tunnin matkan päässä on myös mahtavat Wielizckan suolakaivokset ja Auschwitz, joissa ei tällä reissulla keretty käymään, mutta onneks lukion kanssa tuli nuokin kohteet koluttua aikoinaan.

Noniiin ei tässä nyt sentään mitään helvetin lifestyle-matkailu-höttöblogia oo meininki kirjottaa vaan välillä ihan KUNNON MIESTEN JUTUISTA eli URRRHEILUSTA!!

Viime lauantaina käytiin taas sählyhommilla, tällä kertaa Hollannin puolella Den Haagissa ja vastuksena mikäs muukaan kuin Blue Falcons. Oltiin viime pelin dramaattisen purkauksen jälkeen saatu porukka taas kasaan ja puhaltamaan yhteen hiileen, mutta tällä kertaa ongelmana oli lähinnä puhaltajien puute: 6 kenttäpelaajaa. Yhdellä vaihtomiehellä siis käytiin urhoolliseen taistoon parempaa vihulaista vastaan ja onnistuttiin kyllä ennakko-odotuksiin nähden helvetin hyvin. Peli oli pari erää ihan meidän kontrollissa, mutta sitten yks epäonninen AV-läpiajo ja huono pomppu anto Falconsille mahdollisuuden pelata kilpikonnaa loppupelin ajan. Hävittiin 3-6, mutta matsi oli loppunumeroita tiukempi.

Koulussakin on riittäny vaikka mitä jännää, lähinnä vaan siinä että ehditäänkö tehdä tarvittavat jutut deadlineihin mennessä. Vekkuli tarina löytyy myös kerrottavaks tästä kuuluisasta Luxemburg-projektista.

Espanjalainen kaveri sai hommakseen etsiä tietoo menneiden vuosien matkailusuunnitelmista ja kirjotella niistä jonkun näköstä analyysiä tuohon raporttiin. Seuraavana aamuna jätkä sitten pamautti semmosen raportin silmien eteen että oksat pois: neljä sivua täyttä asiaa, täydellisellä englannin kielellä kirjotettuna. Kuulostaa hyvältä, vai mitä?

Epäilyksiä herätti kuitenkin muutama seikka: miten yhdessä yössä voi ehtiä tehdä tämmösen työn, varsinkin kun kaverin englannin kielen taito on mallia ralli, miten minä, joka on kuitenkin löytäny jos jonkinlaista tietoo vaikka minkä kiven alta ei oo sattunu törmäämään näihin kyseisiin tiedonmurusiin koko syksyn aikana? Koko revohkassa ei tietenkään ollu mitään lähdeviittauksia, joka myös viittas jonkunlaisiin kepulikonsteihin.

Ajoin koko paskan netistä löytyvän plagiarismikoneen läpi ja punastahan se alko vilkuttaa. Hämmentävää oli kuitenkin se, että nämä kopioiduiks väitetyt kohdat viittas Lontoon matkailun kehittämissuunnitelmaan. Hieman asiaa tutkittuani sain sitten huomata että ei helvetti, kaverihan on kopioinu suoraan tämän Lontoo-jutun ja vaihtanu vaan Luxemburgin niihin kohtiin missä luki Lontoo!!

Pannu oli suht kuumana, kun kokoonnuttiin keskustelemaan tästä rötöksestä koko ryhmän voimin, mutta ei tämä farssi tähän vielä loppunu. Selityksenä moiselle toiminnalle oli se, että "en tiennyt että näin ei saa tehdä. Espanjassa tämä on ihan ok."

Just.

Nyt sitten koitetaan keksiä, että mitä ihmettä tälle kaverille voidaan antaa tehtäväks ilman, että se ryssii koko tätä kahden kuukauden projektia. Maanantaina ois onneks palautuspäivä, niin päästään tästäkin paskasta erilleen. Kunhan Menee Vittu Läpi.

Huomenna lähetään sitten pelaamaan taas sählyä Nijmegeniin, tuonne jonnekin itärajan tuntumaan. Tällä kertaa pelaillaankin cupin peli ja vastassa on viime kauden nousijajoukkue, joka kauden aiemmassa kohtaamisessa sai kyytiä 9-5, tosin ilman meikäläisen suosiollista avustusta. Näyttäs tällä kertaa olevan tulossa melkein kolme kentällistä ukkoja messiin, joten toivottavasti puhutaan vähintään kaksnumeroisista maalimääristä vastustajan päätyyn ja omaan maaliin mielellään nolla.

Tämän postauksen voinee lopettaa vanhaan viisauteen: "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis". Kävin kaupassa, mutta unohdin ostaa uuden prepaid-kortin. Käyn siis uudestaan. Mielenkiintosta nähdä, että kastunko sateessa vai pysynkö yhtä kuivana kun lähtiessäni, koska vettä tulee vaakatasossa niin kovan tuulen vauhdittamana, että sukat pyörii jaloissa. Oispa lunta (kaljaa)