Otsikon lausahdus on kerenny tulla jo liian tutuks tällä viikolla... Eka oikee koulupäivä oli siis maanantaina ja aamupäivän alkajaisiksi meillä PITI olla kirjastojärjestelmien esittelyä, mutta kappas kummaa, opettajaa ei näkyny mailla eikä halmeilla. Hetken pyörittyä arveltiin että sama lähtee kämpille vetelehtimään kun seuraava luento oli vasta kolmen jälkeen iltapäivällä.
Tiistaina jatkettiin siitä mihin maanantaina jäätiin, eli opettaja oli jälleen varttitunnin myöhässä, mutta siitä se homma alko pikkuhiljaa luistamaan. Keskiviikkona ainoana ohjelmanumerona oli tuo maanantailta siirretty kirjastohässäkkä, joka oli enemmän tai vähemmän farssi, koska IT-ongelmien takia kirjaston nettisivut ei oikein lähteny aukeemaan. Torstaina ei sitten toiminu kirjaimellisesti mikään, koska koululla oli sähköt poikki ja kaikki tunnit peruttu.
Neljän päivän viikonloppu alko siis jo aamupäivällä. Tänään iltaohjelmassa on kohtalaisen suuret opiskelijakarnevaalit, johon odotetaan noin 15 000 ihmistä paikan päälle. Keskustaan on pystytetty muutama esiintymislava, joilla paikalliset DJ-lahjakkuudet pääsee painamaan play-nappia ja pomppimaan ihan yleisön edessä. Ei, en ole koskaan ollut EDM-keikalla ja kyllä, suhtaudun moiseen touhuun näin rock-miehenä hieman skeptisesti, mutta aika näyttää mihin sitä innostuu.
Muutama sana vielä juomisista ja syömisistä. Alkoholin nauttiminen täällä on, kuten tunnettua, melko halpaa verrattuna Suomen hintoihin: olut baarissa noin kaksi euroa, mutta annoskoko on 0,25l. Iso kalja paikasta riippuen neljän ja viiden euron välillä. Meikäläistä piristää erityisesti erikoisoluiden hintataso sekä valikoima: belgialaisista huippuoluista ei baareissa yleensä tarvii maksaa edes neljää euroa, saatika sitten kaupasta ostettaessa. Esimerkiksi erinomaisen Leffe Blonde-pullon saa omakseen halvimmillaan noin 90 sentillä. Halvin lager-tölkki (paikallisesti pilsener) lähtee mukaan 37 sentillä, mutta laatu on tasoa Koff III (3). Sitten jos mieli halajaa vähän terävämpää, niin esimerkiks jekkua tai tequilaa saa helposti alle kolmella eurolla. Viskin ystävät riemuitkaa, sillä single malt-lasillisen (5cl) saattaa saada alle kuudella eurolla, jos tuntee oikeat ihmiset... Viiniä saa muuten ruokakaupasta! Halvimmat pullot lähtee mukaan kolmella eurolla.
Ruokapuoli täällä on yllättävän kallista, mutta perustuotteet, kuten jauheliha on pikkasen halvempia Suomeen verrattuna. Ruokaravintoloiden hintatasosta en tiedä, mutta asia pitänee korjata tulevaisuudessa. Kebuloista saa dönerin hintaan 4,50, joka on ihan kohtalainen.
Paikallisen ruokakulttuurin kanssa onkin tullu pikkasen hämmennystä, koska täällä ei syödä lämmintä lounasta ollenkaan! Intro-leirillä taapersin lounaspaikkaa kohti makaronilaatikko mielessä, mutta tarjolla oli helvetti voileipiä. Kaiken lisäks joku kiinalainen rakenteli nutella-kinkku-juustovoileivän, jota sitten naposteli silmät kiiluen. Juustosta ja kinkusta puheenollen, täältä on mahdotonta yrittää löytää mitään kilon Oltermanni-möykkyjä, vaan ainoat isot juustot on lohkottu suoraan niistä perkeleen 1000000kg juustotahkoista. Koitappa juustohöylällä näperrellä niistä ihme juustokiiloista riittävästi siivuja yhdelle leivälle, aikaa puoli tuntia. Jää muuten aika monelta tekemättä. Tästä syystä tyydyttiinkin ostamaan valmiiks viipaloitua juustoo, joka taitaa täällä olla kyllä se kaikista yleisin tapa nautiskella juustosta leivän päällä. Ruisleipää on turha yrittää etsiskellä, tosin jotain ihme mallasleivän tapaista roogbrootia löydettiin, mutta oli niin helvetin pahaa että jos sitä yrittäis viedä kodittomille noin niinkun hyvän tahdon eleenä, niin todennäkösesti ajasivat helvettiin kiusaamasta. Näkkileipää sentään saa.
Mutta onhan täällä hyviäkin ruokia. Lakritsia ja jossain määrin myös salmiakkia nämä perkeleet osaa arvostaa. Kaupoista saa samoja salmiakkikarkkeja mitä Suomestakin, joka on kyllä helpottanu integroitumista osaksi paikallista yhteiskuntaa. Muu perinteinen ruoka onkin sitten hyvin pitkälti upporasvassa paistettua, kuten esimerkiksi hämmentävän hyvät bitterballenit tai kroketit. Paikallisten mielestä on myös ovelaa piilottaa pitkulaisen sämpylän sisään makkara. Kumma ettei muualla ole moista isommassa mittakaavassa keksitty.
Vielä sählystä lyhyesti: jos haluat olla ovela kettu ja säästää rahaa mokenhanskoissa, osta golfhanskat. Viikon verran kiertelin urheilukauppoja Bredassa ja Antwerpenissä kunnes löysin A) sopivaa materiaalia olevat hanskat B) molemmille käsille. Perkele että oli emä selvittely joka kaupassa, kun sanoin että ehei nämä hanskat golfiin ole tulossa vaan "floorball tai unihockey"-nimiseen touhuun. Eräs urheilukaupan myyjätär arveli asiantuntevana floorballin olevan "the sport where you sit on the floor and move around with your hands". Spontaanin naurunremakan jälkeen kykenin kaivelemaan jotain kuvia tästä kummallisesta lajista. Ei täällä kyllä kovin moni ihminen oo kuullukkaan koko touhusta. Saksalaisilla on joku haju, mutta esimerkiks ranskalaiset vaan nyökyttelee ymmärtäväisen näkösenä, vaikka silmistä paistaa pelkkä tyhjyys. Mutta emme anna sen masentaa, vaan päättäväisesti jatkamme kohti kauden avausviikonloppua, joka siirtyikin syyskuun 26. päivälle. Sain muuten aikaseks tilata ne aiemmin hehkuttamani Blindsaven mokevehkeet, toivottavasti saan ne jo ens viikolle!
Nyt lähetään rymyämään tuonne keskustaan kymmenentuhannen muun opiskelijarentun kanssa. Saa nähä mitä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti